Lentäen oltaisiin jo perillä

Äkkiseltään tuntuu uskomattomalta, että reissaaminen maata pitkin on usein moninkertaisesti kalliimpaa kuin lentäminen. Matkustamallamme reitillä tämä johtuu juna- ja bussilippujen suhteellisen tyyriistä hinnoista (varsinkin Trans-Siperian reitillä ja Kiinassa) sekä maarajoja ylitettäessä pulitettavista kiskurihintaisista viisumimaksuista ja korruptiokuluista.

"Linja-autossa on myös tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa", kuten vanhassa kunnon Linjuripolkassakin lauletaan. Lentomatkailu taas on monilta osin saatanallista puuhaa. Turbiinit rupsauttavat jokainen kerta ilmoille karmeat päästöt puhumattakaan siitä kuinka vaikeaa on ymmärtää, miten hiivatissa siivekkäät metallimakkarat edes pysyvät ilmassa. Sen takia päätimme körötellä kärsivällisesti Helsingistä Kaakkois-Aasiaan asti maateitse.

Jos omistaa heikot istumalihakset eikä ilmastonmuutos riivaa omaatuntoa, juna- ja bussireissaaminen menettää hohtonsa aika nopeasti. Lento Bangkokiin maksaa halvimmillaan bouttiarallaa 500 euroa, kun parin-kolmen viikon kihnutukseen junilla ja busseilla saa upotettua noin 1000 euroa. Me kuitenkin rakastamme kihnuttamista ja omaamme teräksiset pyllylihakset, jonka takia hintalappu ei haittaa. Matkustamisen pitää tuntua joltain. Muultakin kuin reittilennon keskikaljahiprakalta ja pieneltä nipistykseltä vatsanpohjassa nousun ja laskun aikana.

Joka tapauksessa hintaero on huvittavan iso, eikä siihen edes sisälly törkeän hintaisia viisumeita Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinan, joita ilmojen halki suhahtaessa ei tarvitse hankkia. Jostain käsittämättömästä syystä myös Vietnamin ja Thaimaan maarajoja ylitettäessä joutuu viisumista pulittamaan moninkertaisen summan. Thaimaahan ei viisumia lennettäessä edes tarvita.

Maata pitkin reissaamiseen ei siis suoranaisesti kannusteta. Kengännauhabudjetilla matkustaessa tuntuu myös epäreilulta, että jos tosiaan haluaa matkustaa halvalla, on lentäminen usein edullisin vaihtoehto. Lentämisen ja maakrapuilun ympäristövaikutusten erot ovat monisyisiä, ja niistä voisi blogipostauksen sijaan kirjoittaa vaikka kirjan.

Matkanteko on usein kuitenkin vähintään yhtä hauskaa kuin biitsillä löhöily. Junissa ja busseissa tosiaan on tunnelmaa ja körötellessä ehtii orientoitua siihen, että pikkuhiljaa sitä löytää itsensä toiselta puolelta maapalloa. Aina maata pitkin reissaminen ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta monin tavoin palkitsevampaa kuin luonnottoman nopeasti suoraan kohteeseen suhahtavalla lentsikalla matkustaminen. 

Tuoreimmat